Tuotteiden kielioppia

Supermarketissa tavaraa on massoittain. Näin täytyy olla, koska tavaraa ostavat massat. Mutta millaista kieltä massatuotteita ostavat ihmiset käyttävät. Käyttävätkö he lähituotantoyhteiskunnan tuttavallista sävyä puhuessaan broilerista? Puhuvatko he lämpimästi leivästä, ikään kuin se olisi juuri leivottu omassa tai naapurin uunissa. Käyttävätkö he kenties sota-aikaista niukkuusretoriikkaa tullessaan kotiin ostoksilta: ”Sain hankittua nyt palan lihaa” tai ”Onnistuin hankkimaan kahvipaketin”. Vai puhuvatko he koko ostoskokemuksesta jonain äärimmäisen harvinaisena ja omituisena tapahtumana, kuten Pentti Haanpää kuvaa eräässä romaanissaan nuoren pojan matkaa Ouluun?

Massayhteiskunnan massatuotannon massatavarasta puhutaan asianmukaiseen sävyyn: ”Syömmekö me huomenna broileria vai kalaa? Sunnuntaina syömme kai pihviä? ” Juustosta puhutaan hinta/määrä suhteessa, laadusta maksetaan, mutta peruskulutustavarasta kuten arkijuustosta, arkimakkarasta ja arkileikkeleesta ei haluta maksaa liikaa. Vaikka ihmiset syövät enemmän kuin koskaan, heidän kielellinen suhteensa, heidän intohimonsa ruokaan on muuttunut. Kuka kuvittelisikaan ostavansa tehotuotannon esittelyhallista todella hyvää juustoa, tai erinomaista lihaa. Supermarketista ostetaan vain sitä mitä tarvitaan, kuten italialaisia oliiveja ja oliiviöljyä, ilmakuivattua kinkkua ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Mutta niissä ei ole mitään erikoista, ne vain sopivat välimerelliseen pöytään sunnuntai lounaalla. Supermarketissa myydään tuotteita, ja kaikki tuotteet ovat asiallisia, olivat ne sitten viinaa, videoita tai filettä.